.svg){kind=logo}
Ensimmäinen jatkuva mittausdatamme jäännöskuoren määrästä muutti käsitystämme kuorimon toiminnasta. Olimme olettaneet, että tukkien keskimääräinen viipymisaika rummussa määrää yksioikoisesti jäännöskuoren määrän. Pitkien aikakeskiarvojen osalta näin epäilemättä onkin. Hetkelliset arvot sen sijaan määräytyvät pitkälti muista prosessimuuttujista.
Selvityksemme mukaan jäännöskuoressa on suurta hetkellistä vaihtelua. Vaihtelu on vahvasti epäsymmetristä, poikkeamien huonon kuorimatuloksen suuntaan ollessa kertaluokkaa suurempia kuin hyvän suuntaan. Haluttuun keskimääräiseen jäännöskuoritasoon pääsemiseksi tarvitaan siis useita tavoitetasoa paremmin kuorittua tukkia yhtä huonosti kuorittua tukkia kohti.
Indmeas:n suorittaman analysoinnin perusteella laskettiin kuinka paljon tukkivirran keskimääräinen jäännöskuorimäärä vähenisi jos huonosti kuoritut tukit saataisiin poistettua tukkivirrasta. Laskennan tuloksena hävikki lähes puoliintui. Ts. kehittämällä kuorintaprosessia tukkikohtaisemmaksi esimerkiksi jäännöskuorimittaukseen perustuen keskimääräistä jäännöskuorimäärää voidaan tuntuvasti vähentää lisäämättä koko tukkivirran kuorintaa.
Jäännöskuoren jatkuva mittaus kaipaa rinnalleen vielä jatkuvaa kuituhäviöiden mittausta, jotta kuorimoprosessin suorituskyky saataisiin täysin läpinäkyväksi. Tähän suuntaan on tarkoitus edetä.
Tulen kirjoittamaan jatko-osia ”Kuorimon kuituhävikin pienentäminen” –blogisarjaan sitä mukaa kun uusia havaintoja kertyy.
Risto Kuoppamäki
Tutustu myös sarjan aikaisempiin blogeihin:
Ensimmäinen blogisarjan osa kuvaa tukkien kuorinnan yleistilannetta ja toinen blogi käsittelee jäännöskuoren mittausmenettelyä ja sillä kenttäsovelluksessa saatuja kokemuksia ja tuloksia. Lue lisää alla olevista linkeistä.
