.svg){kind=logo}
Päästökauppakauden 2013-2020 ja EU:n MRR asetuksen mukaan tulee Martinlaakson voimalaitoksen hiilikattilan vuotuiset CO2-kokonaispäästöt mitata 2,5%:n epävarmuudella.
Päästömäärityksen vaihtoehtoina laitoksella olivat perinteisesti sovellettu näytteenotto polttoaineesta tai päästöjen mittaus suoraan savukaasusta (virtaus- ja pitoisuusmittaus).
Kun markkinoilta löytyi mittalaite, joka mittaa jatkuvatoimisesti piipusta CO2-pitoisuuden tarkkuusvaatimusten mukaan ja jonka laatu voidaan varmentaa kenttäkalibroinneilla, päätyi laitos piippumittausmenetelmään.
Pitoisuusmittauksen laadunvarmennus tehdään kattilan hiilitaseen kautta. Kun tukipolttoaineen, eli maakaasun ja savukaasun virtausmittaus on kalibroitu, saadaan piipun pitoisuusmittaukselle kalibrointitulos.
”Menetelmän avulla on Martinlaakson laitoksella päästy CO2-pitoisuuden osalta 1,6%:n mittausepävarmuuteen. Kun savukaasun virtausmittaus kalibroitiin 0,9%:n epävarmuudella saadaan CO2-kokonaispäästölle 1,8%:n epävarmuus, mikä reilusti alittaa vaatimustason, kertoo menetelmää kehittänyt Ville Laukkanen Indmeasista.
”Mittaamalla kattilan päästöt piipusta vältymme näytteenoton ja laboratorioanalyysien työläästä prosessista, joten menetelmä on myös investointina hyvin järkevä”, toteaa Samuli Björkbacka Martinlaakson voimalaitokselta.
Kalibrointimenetelmälle on myönnetty Finasin akkreditointi ja se tullaan esittämään kansainvälisessä CEM 2014 konferenssissa Istanbulissa 14-16 toukokuuta (www.cem.uk.com).
Menetelmä soveltuu kiinteän polttoaineen kattiloille, joiden tukipolttoaine on homogeenista, kuten öljy tai kaasu.
Jos haluat lisätietoja, ota yhteyttä: Ville Laukkanen, 040 550 7317, ville.laukkanen@indmeas.com
